KokoTeatteri perustettiin sen johtajan, tuolloin vastavalmistuneen tanssija-koreografi Anna Veijalaisen aloitteesta keväällä 1997. Perustajajäseniä oli kaikkiaan 33, niin tanssijoita, näyttelijöitä, lavastajia, ohjaajia, koreografeja kuin muusikoita. KokoTeatterin toiminta-ajatus on tehdä nimensä mukaisesti esityksiä jotka kattavat kaikki taiteen osa-alueet. Teatterin rinnalla ja sen apuna toimii rekisteröity KokoTeatteri yhdistys ry ja sen hallitus, jonka muodostavat eri taiteen alojen taiteilijat.
Pian toimintansa aloitettuaan ryhmä veti mukaansa monia maamme eturivin taiteilijoita sekä opintonsa päättäneitä nuoria lahjakkuuksia. Yleisradion Valopilkku-kulttuuriohjelma palkitsi Anna Veijalaisen ja KokoTeatterin vuoden 1997 Valopilkku-palkinnolla.

KokoTeatteri esitti ensimmäisenä toimintavuotenaan 1997 kolme uutta ja yhden uusintaensi-illan. Ohjelmiston 1997 aloitti tanssiteatteriteos Armon arpajaiset – valitus ihanasta maasta, jonka ohjauksesta ja koreografiasta vastasi Anna Veijalainen. Se kantaesitettiin Pyhäjärven Täydenkuun tanssit -festivaaleilla, samoin kuin teatterin toinen koreografia, Mikko Orpanan sooloteos Nti Julie Nyt!. Armon arpajaisissa käytiin kiinni myyttisten hahmojen, Jeesuksen ja Maria Magdaleenan fyysiseen rakkauteen. KokoTeatterin esikoisteoksessa tanssivat ja näyttelivät Virve Balk, Nina Viitamäki, Laura Pylkkänen, Janne Marja-aho, Jussi Nousiainen ja Marc Gassot. Nti Julie Nyt! oli yhden miehen tulkinta Strindbergin saman nimisestä näytelmästä. Tampereen Teatterikesän kutsusta lämmitettiin ja muokattiin uusi versio Anna Veijalaisen tanssiteatterihitistä Seitsemän Metsästäjää MinäMinäMaassa, joka oli kantaesitetty Teatterikorkeakoulussa 1996. Tässä aikuisille suunnatussa fantasiassa lukuisat sadut ja sankaritarinat yhdistyivät omalakiseksi maailmakseen fyysisen teatterin keinoin. Teosta on lämmitetty yleisön pyynnöstä moneen kertaan Tampereen festivaalin lisäksi, muun muassa Liikkeellä Marraskuussa festivaaleille sekä Pohjoismaisten teatterikorkeakoulujen tapahtumaan. MinäMinäMaan sankarit olivat Anu Koskinen, Mikko Orpana, Kirsi Saastamoinen, Jukka Rasila, Nina Lehtilä, Jari Järvi sekä Juha Kortehisto. Esiintyjäkaartin epäviralliset jäsenet Janne Marja-aho, Tuomo Luhtanen ja Anna Veijalainen tuplasivat rooleja lämmitysversioissa. Vuoden kolmas uutuusteos oli saksalaisen Christine Brücknerin novellista dramatisoitu yksinpuhelu Ei muistomerkkiä Gudrun Ensslinille. Monologin Anna Veijalaiselle ohjasi Mikko Roiha.

Jeesuksia, ihmissuhteiden väkivaltaisuutta ja terrorismia, siinä teatterin lähtökuopat. Vastaanotto oli innostunut niin taiteen tekijöiden kuin katsojien ja kriitikoiden keskuudessa.
KokoTeatterin toiminta oli alusta asti poikkeuksellisen aktiivista. Kuten minkä tahansa uuden ryhmän kohtalo Suomessa tuntuu olevan, ensimmäiset tuotannot synnytettiin lähes puhtaasi selkänahasta ja apurahoja haettiin kiivaasti mutta saatiin nihkeästi. Ryhmän toiminta perustui pienen joukon aktiivisuuteen, intoon ja paloon oman ryhmän hyväksi. Esitystilat etsittiin jokaiselle esitykselle vaikka kiven kolosta.

Teatterin ohjelmisto laajeni vuonna 1998. Keväällä kantaesitettiin Tampereella, Tanssiteatteri Mobita/Danscon kanssa yhteistyönä tuotettu 3 sisarta ja ?! – eli leikin loppu joka oli Anna Veijalaisen käsikirjoittama ja ohjaama tanssijoiden teatteriesitys. Pääroolissa esiintyi Ari Numminen jonka kanssa lavan jakoivat Anniina Kumpuniemi, Mari Rosendahl, Jari Karttunen, Suvi Eloranta ja Laura Mäkelä. Tampereelle niin ikään valmistui äänisuunnittelija Timo Muurisen Kirjeitä Tanskasta, joka oli Tampereen Biennalen tilausteos. Kirjeitä Tanskasta perustui Shakespearen Hamletiin, mutta näyttämön täytti kamariorkesteri, jota Muurinen oli myös näyttämöllisesti ohjannut.

Klubitoiminnan avaus Helsingin Kaapelitehtaalla, Punaisissa illoissa, toi KokoTeatterille jälleen uusia haasteita. Yhdessä Paarma Oy:n kanssa suunnitellut ja organisoidut illat olivat heti ensimmäisestä lähtien tupaten täysiä. Esiintymässä kävi bändejä ja teatteriryhmiä ja ohjelmistoa komisti monenlaisten artistien, tanssijoiden ja elokuvien joukko. Kesällä KokoTeatteri satsasi kesäteatteriin esittämällä Veijalaisen näytelmää Nostradamus Ihmemaassa. Sitä esitettiin kahdenkymmenen tanssijan, näyttelijän ja muusikon voimin Kansantaidekeskus Tomtebossa, Seurasaaren sillan kupeessa. Taiteellisen toiminnan lisäksi Mikko Orpana osallistui KokoTeatterin edustajana New Yorkissa järjestettyyn tanssintuottajien seminaariin.

Vuodenvaihteessa 1999 kantaesitettiin Ilja Peltosen ja Mika Lehtisen monologinäytelmä Karkuri. Siinä armeijasta juuri pois päässyt poika yrittää kasvaa itsekseen perheen, isäpuolen ja oman isän ristipaineessa. Karkuria esitettiin Tampereella Ahaa-teatterissa.

Vuoden 1999 keväällä KokoTeatteri keskitti esityskautensa toiselta pienryhmältä vuokraamaansa esitystilaan, Teatteri Venuksen pienelle näyttämölle Kalevankadulla. Tilan näennäinen soveltumattomuus esityskäyttöön tai tekniikan puuttuminen ei häirinnyt teatterin synnyttämistä. Esityssarjan avasi Mikko Orpanan tanssiteos Huhtikuu, ja sitä jatkettiin Per Olov Enquistin Tribadien Yö -näytelmällä, jonka Anna Veijalainen ohjasi. Päärooleissa nähtiin Taisto Oksanen ja Kristiina Halttu. Ennakkosuunnitelmista poiketen Karkuri-esityksen tilalle löytyi Teatteri Kamiinan Altti Outisen Mie ja muut -monologiesitys. Pettymys oli suuri, kun yleisö ei löytänyt esityksiin. Kaikki teokset saivat loistavat arvostelut, mutta tuntematon näyttämö ja minimaalinen markkinointibudjetti koituivat suonsilmäksi.

Kesällä levättiin ja pohdittiin ratkaisua syksylle. Yhteistuotannot tuntuivat parhaimmalta ratkaisulta, sillä silloin olisi mahdollista saada ainakin oikea teatterin katto pään päälle ja apua tuotannon hoidossa. Syksyn 1999 teos oli uusi kotimainen kantaesitys, Pasi Färmin, Petri Mannisen ja Anna Veijalaisen kirjoittama ja viimeisimmän ohjaama Rakas Vincent. Se kertoo Vincent van Goghia ihailevasta kuvataiteilijasta ja hänen ystävistään nyky-Helsingissä. Esitystila oli Teatteri Raivoisien Ruusujen Fredrikintorin näyttämö, ja teos tuotettiin yhteistyönä kyseisen teatterin kanssa. Rooleissa olivat näyttelijät Petri Manninen, Hannu Kivioja ja Miina Turunen sekä tanssijat Metsälintu Pahkinen ja Virve Balk.

Vuosi 2000 käynnistyi heti alkuvuodesta Minna Kokkosen ja Jouko Puolannon duetolla Peitto. Siinä näyttelijä Puolanto ja tanssija Kokkonen olivat vaihtaneet ammattiroolejaan ja kertoivat näillä keinoin parisuhteen arjesta, pienistä vaikeista ja naurettavista mutta myös hellistä hetkistä. Peittoa esitettiin silloisella Kulttuurikulman näyttämöllä Meritullinkadulla, nykyisissä Teatterikulman tiloissa.
Ensimmäinen ulkomaanvierailu toteutui keväällä 2000, kun Mikko Orpana vieraili soolokoreografiallaan Nti Julie Nyt! Torinon nuorten taiteilijoiden biennalessa.

Keväällä 2000 KokoTeatterilla oli kolme ensi-iltaa Ateneum-salissa. Esityssarjan avasi Anna Veijalaisen Eva B -monologi, jonka ohjasi Kirsi Reinola ja koreografina toimi Markku Nenonen. Eva B kertoi ehkä maailman tunnetuimman mieshenkilön, Adolf Hitlerin varjoon jääneestä rakastajattaresta ja puolisosta, Eva Braunista. Monologin esitti Anna Veijalainen ja hänen lisäkseen näyttämöllä esiintyi esityksen musiikista vastannut laulaja Sanna Kurki-Suonio. Sarjan toisena esityksenä nähtiin August Strindbergin Hullun puolustuspuhe, jonka Henna Hyttinen ohjasi Juha-Erkki Kantsille. Kolmantena teoksena oli Mikko Orpanan uusin soolokoreografia Työmies. Tampereen Teatterikesä on kutsui Eva B -teoksen kesän 2000 ohjelmistoonsa. Lisäksi Eva B ja Hullun puolustuspuhe osallistuivat esitysparina ensimmäistä kertaa järjestettävälle Porin Vapaiden Ryhmien -festivaalille 19.–22.9.2000.
Kesällä 2000 KokoTeatterin ohjelmistossa oli Mikko Orpanan Katso! Eurooppa!, joka oli tilausteos Pyhäjärven Täydenkuuntansseille ja jatkoi Zodiak – Uuden tanssin keskuksen ohjelmistossa lisäesityksinä. Euroopassa tanssivat Carl Knif, Anne Hiekkaranta, Kaisa Niemi sekä Tuomas Vierula.
KokoTeatterin kiertolaiselämä päättyi keväällä 2000, kun oma teatteritila löytyi. Anna Veijalainen, Miina Turunen ja Mikko Orpana katsastivat ensimmäisinä nuhjuisen ja pimeän kivijalkaelokuvateatterin Helsingin Kruununhaassa ja päättivät uskaltaa.

Vihdoin, 15. syyskuuta 2000, KokoTeatteri avasi oman tilan entisessä elokuvateatterissa, Bio New Yorkissa. Kesän aikana useat kymmenet teatterilaiset olivat tehneet mittavaa remonttia talkoohengessä. Näyttämölle annettiin nimeksi Tila 45 ja sitä jaettiin ensimmäisen toimintavuoden ajan Teatteri Kamiinan kanssa. Molemmat ryhmät toimivat itsenäisinä teattereina saman katon alla.
Uuden tilan avasi KokoTeatterin K3 eli kolmen koreografin yhteisilta, jossa nähtiin Mikko Orpanan Petri Kekonille koreografioima soolo Mini Super Baabel, Metsälintu Pahkisen Anna Veijalaiselle ja Mikko Rasilalle valmistama duetto Secundum – he jotka katsovat aurinkoon päin sekä Kati Kallion trio Karaistus, jossa tanssivat Anna Karjalainen, Johanna Rantanen ja Mia Malviniemi.
Omasta tilasta huolimatta KokoTeatteri esiintyi osittain myös muissa tiloissa. Marraskuussa 2000 nähtiin Puoli-Q:n näyttämöllä, osana Lainsuojattomat-esityssarjaa, Metsälintu Pahkisen ja Iiro Ollilan kahden teoksen ilta Kuningatarta ei ole & neljä murhaajan muotokuvaa.

Vuonna 2000 KokoTeatterin yhteistyökumppanina oli helsinkiläinen Teatteri Circus Maximus. Q-teatterin organisoimassa Lainsuojattomat-sarjassa Maximus-ryhmä esitti teosta Hamletkone, jossa vierailivat tanssijoina ja näyttelijöinä Anna Veijalainen ja Kati Kallio. Loppuvuodesta Circus Maximus ja KokoTeatteri tuottivat yhdessä KokoTeatterin uudelle näyttämölle monologinäytelmän Turing, jossa tietokoneen isää näytteli Jussi Lehtonen ja ohjauksesta vastasi Miko Jaakkola.

Vuonna 2001 moni KokoTeatterin ohjelmistossa ollut teos perustui valmiiseen käsikirjoitukseen. Ohjelmisto koostui yhdeksästä produktiosta, joista kuusi oli selkeämmin teatteriproduktioita ja kaksi tanssiproduktioita. Runsaaseen ohjelmistoon kuului vielä yksi sirkustaiteeseen kallellaan oleva performanssi. Tanssitaide oli vahvasti esillä teatterin toiminnassa muutenkin. Helmikuusta toukokuuhun KokoTeatteri ja sen aktiivi Metsälintu Pahkinen järjesti ammattilaisille aamutreenaustunteja, ja sama käytäntö jatkui syksyllä vielä kuukauden ajan. KokoTeatterin perustavaa laatua oleva idea kokeilla ja kehittää suomalaista teatteri- ja tanssitaidetta näkyi vuoden aikana tehdyissä teoksissa. Miltei jokaisessa produktiossa yhdistettiin vankkaa teatteri-, tanssi- ja lauluosaamista. Sekä arvostelut että vastaanotto olivat hyvin myönteisiä.

Käsikirjoitettuja näytelmiä edusti irlantilaisen Marie Jonesin Naisia hormoonohoidon partaalla, jossa näyttelivät Maija-Liisa Peuhu, Irina Milan ja Jukka Rasila. Ohjaajana toimi Satu Rasila. Toinen näytelmäteksti oli brittiläisen Anna Reynoldsin Deep Joy, jonka tuotannosta vastasi työryhmä Miina Turunen ja Yaba Holst yhdessä KokoTeatterin kanssa. Deep Joyn ohjasi Holst näyttelijöinään Turusen lisäksi Tommi Eronen, Anna-Maria Klintrupp, Riku Kemppinen ja Outi Kavén. Kolmas kantaesitys oli Kirsi ja Marko Reinolan kirjoittama musiikillinen monologi Joulukortti Etelä-Helsingistä. Teoksen ohjasi Kirsi Reinola ja sen lukuisat roolit näytteli Marko Reinola, jonka kanssa näyttämön jakoivat muusikot Samuli Laiho, Tomi Nekljudow ja Harri Virtamo. Avustajan roolissa esiintyi näyttelijä Nora Shüller. Joulukortin musiikillinen anti oli suomeksi sovitettua Tom Waitsin tuotantoa, josta vastasivat Marko Reinola ja Samuli Laiho. Neljäs näytelmätuotanto oli brittiläisen edesmenneen kohukirjailijattaren Sarah Kanen näytelmä Cleansed. Cleansed toteutettiin KokoTeatterin ja Circus Maximus ryhmän yhteistuotantona ohjaajanaan Mikko Kanninen. Cleansedin rooleissa näyttelivät Henry Hanikka, Anna Veijalainen, Sami Saikkonen, Lorentz Backman, Jukka Puronlahti ja Piitu Uski. Cleansedia varten läpisävelletty musiikki vaati tulkikseen kuoron, jota johti Sanna Kurki-Suonio. Kuoroon kuuluivat Taito Hoffrén, Hans Toivanen, Hanna-Leena Haapamäki ja Rebekka Suninen. Sävellyksestä vastasi äänisuunnittelija Arttu Kontkanen. Vuoden viimeisenä kantaesityksenä esitettiin kotimainen Susanna Laaksosen käsikirjoittama Tumma nainen, jonka ohjasi Marika Kuortti. Tumman naisen näyttelijäkaartiin kuuluivat Anna-Maria Klintrupp, Antero Nieminen, Tarja Omenainen, Metsälintu Pahkinen, Taisto Reimaluoto sekä lapsinäyttelijät Mandi Lampi, Pekka Lehto ja Vilma Mattila.

Vuoden tanssituotantoja olivat Anna Veijalaisen tanssija Suvi Ruotoistenmäelle ja teatterin lauluryhmälle valmistama teos Odonata – korentojen sukua. Lauluryhmässä esiintyivät Sanna Kurki-Suonio, Tuula Niiranen, Anna Karvonen sekä Marko Puro. Odonata kantaesitettiin Pyhäjärven Täydenkuun Tanssit -festivaaleilla ja teos jatkoi kotinäyttämöllä syyskaudella 2001. Odonatan tuotannon yhteistyökumppaneina toimi festivaalin lisäksi Tanssimaisterit ry, joka nykyisin kantaa nimeä MAD. Toinen tanssiteos valmistui niin ikään yhteistuotantona. Tanssija Katri Soinin sooloteos Tyttö joka oli aina toteutettiin yhdessä Nomadi-tuotannon kanssa. Performanssitaidetta edusti kolmas tanssillinen esitys, Sanomatalon aulaan valmistettu 3 so D me, jossa esiintyivät Katri Luukkonen ja Nina Viitamäki. Koreografiasta vastasi Mika Bruun.

Taloudellisesti elettiin niukasti, toiminta perustui edelleen suureen intohimoon voitontavoittelun sijaan. Vähäisten resurssien kanssa kamppailu oli arkipäivää yhä. KokoTeatteri aloitti jo vuonna 1999 aktiivisen yhteistyön lukuisien pienten teatteriryhmien kanssa, jotka kaikki vaativat vapaalle teatterikentälle parempia elinmahdollisuuksia. Näistä ryhmistä ja niiden toiminnasta muodostui vuosien saatossa niin sanottu Lainsuojaton liike. Teatterintekijät kokoontuivat yhteen ja ryhtyivät rintamana ajamaan yhteistä asiaansa, vaatimaan teatterin vapaalle kentälle sen ansaitsemaa kunnollista rahoitusta.
Syksyllä 2001 KokoTeatterin ja Teatteri Kamiinan yhdessä remontoima tila jäi kokonaan KokoTeatterin käyttöön Teatteri Kamiinan sanoutuessa irti vuokrasopimuksesta. Myös suuri vuokra lankesi ilman ennakkovaroitusta kokonaisuudessaan KokoTeatterin maksettavaksi. Jos kaikesta oli nipistetty jo aiemmin, nyt nipistettiin toden teolla. KokoTeatteri halusi kuitenkin pitää rakkaudella kunnostetun teatterinsa ja päätti jäädä. Tila 45 nimestä luovuttiin ja KokoTeatterin isännöimä näyttämö- ja toimitilat Unioninkadulla nimettiin KokoTeatteriksi. Teatterin toiminnasta vastasivat teatterinjohtaja Anna Veijalainen apunaan teatterin tuottajan tehtäviä vuonna 2001 hoitanut ohjaaja Kirsi Reinola.
KokoTeatteri aloitti vuonna 2001 yhteistyön helsinkiläisen Q-teatterin isännöimän Baltic Circle -festivaalin kanssa. Ensimmäinen yhteinen hanke oli marraskuussa Helsingissä järjestetty suomalaisen teatterin festivaali ”Finnish Case”, jolloin isännöitiin yhdessä Q-teatterin kanssa. Tapahtuman kutsuvieraina ja osallistujina oli 40 ympäri Eurooppaa ja erityisesti Itämeren alueelta saapunutta kansainvälistä vierasta. Finnish Case -festivaalin aikana KokoTeatteri toimi festivaalin kohtaamispaikkana ja KokoTeatterin ohjelmiston kahta näytelmää, Sarah Kanen Cleansedia ja Susanna Laaksosen Tummaa naista, esitettiin festivaaliohjelmassa. Katselmus poiki KokoTeatterille kutsuja ulkomaille. Cleansed näytelmää toivottiin vierailulle muun muassa Saksaan. Vierailuja ei voitu kuitenkaan toteuttaa, sillä suomalaisen teatterin vientiin oli äärimmäisen vaikea saada rahoitusta. Tuottaja Jukka Hytin ponnisteluista huolimatta rahoitus jäi saamatta ja haaveet kansainvälisistä näyttämöistä jouduttiin siltä erää hautaamaan.

Vuonna 2002 KokoTeatterin ohjelmiston avasi edellisellä kaudella ensi-iltansa saanut Susanna Laaksosen Tumma Nainen. Kevään ensimmäinen uusi ensi-ilta oli Mari Mörön ja Petri Mannisen Pumpuliluuta, joka oli kirjailija Mari Mörön esikoisteos näyttämölle. Radiotoimittajaa esittänyt Petri Manninen myös ohjasi itse esityksen. Kevään toinen ensi-ilta oli Esa-Matti Pölhön ohjaus David Mametin näytelmästä Metsä. Anna Veijalainen ja Marko Reinola esittivät teosta KokoTeatterin lisäksi myös Porissa Lainsuojattomat-festivaalilla. KokoTeatterin edellisenä vuonna perustama Tanssiryhmä esitti Zodiakissa Metsälintu Pahkisen esityskokonaisuutta nimeltä Slaavilaisen Irrationalismin Ilta III. Tanssijoina Pahkisen koreografioissa olivat Johanna Ekman, Riina Huhtanen, Katri Luukkonen, Metsälintu Pahkinen ja Anne Raudaskoski. Muusikkoina teoksissa esiintyivät KokoTeatterin lauluryhmä Anna Karvonen, Ilona Korhonen ja Sanna Kurki-Suonio. Jousikvartetissa soittivat muusikot Outi Iljil, Marjut Kortehisto, Sanna Salmenkallio ja Sanna-Kaisa Ruoppa. Kevään aikana KokoTeatterissa vierailivat tanssiryhmä Indictus Ari Kauppilan koreografioilla, Heidi Räsäsen luotsaama Teatteririntama, Marjaana Kuusniemi ja Lauran Kosto -työryhmä sekä Helka-Maria Kinnunen ja Sadetarinoita työryhmä.

Syksyllä KokoTeatteri juhlisti viisivuotista taivaltaan syntymäpäiväjuhlilla ja esitysgaalalla. Syksyn avasi Sami Ylisaaren ohjaus Sam Shepardin Shokkitiloista. Persianlahden sodan jälkeistä aikaa kuvaava teos oli maailman tilanteeseen suhteutettuna traagisen ajankohtainen: sen ensi-ilta KokoTeatterissa osui Irakin sodan aloituspäivään. Shokkitiloissa näyttelivät Henry Hanikka, Sami Saikkonen, Anna Veijalainen, Nina Hyvärinen ja Andrei Sandberg. Tanssiryhmän ensi-ilta oli Mikko Orpanan teos Klein, joka kutsuttiin myös seuraavan kesän Täydenkuun Tansseille Pyhäjärvelle. Kleinissa tanssivat Aarni Kivinen, Anna Veijalainen, Anne Hiekkaranta, Anne Raudaskoski sekä nimiosaa esittänyt Carl Knif. Myös Orpanan koreografioima Punainen sai lisäesityksensä KokoTeatterissa, ja samassa illassa esiintyi Nina Viitamäki soolollaan Amor! Perkele! Orpanan Punaisessa tanssivat Mikko Orpana ja Anne Hiekkaranta mukanaan näyttämöllä muusikko Taito Hoffrén. Vuoden viimeinen ensi-ilta oli Sami Saikkosen kahden teoksen ilta, jossa esitettiin Saikkosen tanssiteosmonologi Herra Saikkosen Kellari sekä neljän miehen voimin teatteria ja tanssia yhdistelevä The Big Shit. Näyttämön miehet olivat Henry Hanikka, Jaakko Saariluoma, Mikko Orpana ja Jari Hämäläinen. Teoksen naisrooleista vastasi Anna Veijalainen. Syyskaudella KokoTeatterissa vieraili näyttelijä Valtteri Simosen vetämä suomalais-venäläinen työryhmä Pallosalama esityksellään.
KokoTeatteri liittyi vuodenvaihteessa 2002–2003 Teatterikeskuksen jäsenteatteriksi voidakseen jatkaa entistä tehokkaammin jo vuodesta 1999 alkanutta vapaiden teatteriryhmien asioiden ajamista.

Kevätkauden avasi Anna Veijalaisen käsikirjoittama ja Sami Ylisaaren ohjaama Nainen Berliinissä, joka pohjautui tuntemattoman kirjailijattaren päiväkirjaan Berliinissä keväällä 1945. Nainen Berliinissä -näytelmässä näyttelivät Anna Veijalainen, Tuula Niiranen ja Metsälintu Pahkinen. Kaikista teoksen miesrooleista vastasi Andrei Sandberg. Esitys saavutti suunnattoman suosion ja kolminkertaisti teatterin yleisömäärän. Nainen Berliinissä vieraili myös Aleksanterin teatterissa, ja toukokuisten Teatteripäivien yhteydessä esityksestä järjestettiin vielä KokoTeatterilla sarja lisäesityksiä. Samaisilla Teatteripäivillä KokoTeatterissa vieraili Porista Rakastajat-teatteri Vaginamonologeja-esityksellään. KokoTeatterin toinen ensi-ilta valmistui jälleen yhteistyössä Circus Maximus -ryhmän kanssa. Teos oli H. P. Lovecraftin romaanista dramatisoitu Charles Dexter Wardin tapaus, jonka ohjasi Tero Heinämäki näyttelijöinään Lorenz Backman ja Henry Hanikka. Keväällä KokoTeatterisa vierailivat Ville Haapasalo ja Frida-työryhmä, Helsingin Ammattikorkeakoulu Stadia Metsälintu Pahkisen tanssiopiskelijoineen sekä Aurinkoteatteri Miira Sippolan näytelmällä Lapua.

Syksyllä 2003 KokoTeatterin ohjelmistossa oli amerikkalaisen David Auburnin näytelmä Todiste, jonka ensi-iltaa vietettiin Porissa Lain§uojattomat-festivaalilla. Todisteen ohjasi KokoTeatteriin ohjaajaksi asettunut Sami Ylisaari. Todiste sijoittui matematiikan maailmaan, ja aiheen ansiosta teatterin katsojakunta laajeni muun muassa yliopistoväen suuntaan. Todisteessa näyttelivät Tapio Liinoja, Katja Kiuru, Matti Ristinen ja Anna Veijalainen. Syksyn toinen ensi-ilta oli esityspari Valtiomies II ja Meduusan nauru, jotka olivat tanssija-koreografien Mikko Orpanan ja Metsälintu Pahkisen uudet työt. Valtiomies II avasi myös KokoTeatterin suomalais-virolaisen yhteistyön Tallinnasta lainassa olleen rapartisti tanssija Päär Pärensonin vierailun myötä. Pärensonin vastapelurina esiintyi Mikko Orpana. Meduusan naurussa tanssivat Metsälintu Pahkinen, Merja Snellman ja Anna Veijalainen.

Varsinainen vuoden loppukiri koettiin marraskuussa 2003, kun KokoTeatterin valtasi Baltic Circle -festivaali. KokoTeatterin lavalla nähtiin suomalais-virolainen yhteistuotanto Taksirengit/Taksojuhid (Von Krahl) jossa näytteli ainoana suomalaisena näyttelijä Asko Sahlman sekä saksalais-sveitsiläis-norjalainen yhteistuotanto Blue Moon (Plasma). Kansainvälisten esityksien lisäksi KokoTeatteri järjesti kolme klubi-iltaa, joista ensimmäinen oli Höyryklubi saunatelttoineen Siltavuorenrannassa, toinen Tuula Niirasen ja Marko Puron tähdittämä elävään musiikkiin pohjautuva klubi, jossa esitettiin Piaf -esityksen suomennettuja lauluja, ja kolmas uuden konemusiikin ilta, jonka ohjelmasta vastasivat näyttelijät Lorenz Backman ja Tuomas Rinta-Panttila. KokoTeatteri esitti omasta ohjelmistostaan suomalaisen teatterin viikonloppuna Finnish Case ohjelmistossa Todisteen sekä Nainen Berliinissä näytelmän.

Kevätkausi 2004 aloitettiin jatkamalla edellisen tuotantovuoden tanssiesityksiä sekä esitysjaksolla Tuula Niirasen osittain jo Baltic Circle -festivaalilla nähdystä Hommage a Piaf -illasta. Saman aikaisesti aloitettiin kevään ensimmäisen ensi-illan, ranskalaisen Bernaed-Marie Koltèsin Neekeri vai koirat -näytelmän harjoitukset. Neekeri vai koirat ohjauksesta vastasi KokoTeatterissa vieraillut ohjaaja Raija-Sinikka Rantala. Rooleissa olivat Tapio Liinoja, Henry Hanikka, Oskari Perkki ja Anna Veijalainen. Koreografiasta vastasi Merja Snellman. Kevään toinen ensi-ilta oli Anna Veijalaisen käsikirjoittama ja Sami Ylisaaren ohjaama Kain ja Aabel näyttelijöinään Sami Saikkonen, Andrei Sandberg, Anna Veijalainen sekä lapsiroolissa Wilma-Emilia Kuosa. Kevään aikana teatterissa järjestettiin myös Katja Kiurun toimesta viikonloppukurssi Tunne itsesi näyttämöllä sekä Antti Jaakolan ja Matti Ristisen vetämä lukuteatteritapahtuma KokoTeatterin baarissa. Alkukesästä 2004 KokoTeatterilta lähti edustusto Viroon, Rakveressa järjestettäville BaltoScandal-festivaalille.

Syyskuussa ensi-iltansa sai Mikko Orpanan tanssiteos Firenzen tauti, jossa tanssivat Elina Raiskinmäki, Anne Raudaskoski ja Tuomas Rinta-Panttila. Marraskuussa KokoTeatterissa toteutettiin Kom-tekstin, Teatteri Takomon, Kom-teatterin sekä Teatterikoulun kanssa yhteistyönä lukudraamafestivaali. KokoTeatterin lukutapahtumien ohjaajina toimivat Jari Hietanen ja Esa-Matti Pölhö. Loppuvuodesta nähtiin Suomen kantaesityksenä Sarah Kanen Blasted, jonka esitykset jatkuivat vuoden vaihteen yli. Blasted oli KokoTeatterin toinen Sarah Kane tulkinta, ja sen ohjasi Sami Ylisaari. Näyttelijäkolmikkona esiintyivät Henry Hanikka, Ilari Johansson ja Anna Veijalainen.

Vuonna 2004 KokoTeatteri pystyi palkkaamaan ensimmäistä kertaa teatteriin tuottajan. Vuonna 2003 opintojensa työharjoittelua KokoTeatterissa syyskauden ajan suorittanut Isabel González jäi taloon työskentelemään ensin puolipäiväisesti palkattuna ja myöhemmin kokopäiväisenä työntekijänä. Tuottajan saaminen mukaan säännölliseen toimintaan merkitsi teatterille paljon. Toisena puolipäiväisenä työntekijänä työskenteli ohjaaja Sami Ylisaari. Pieneen vakituiseen henkilökuntaan on kuulunut alusta asti myös teatterinjohtaja Anna Veijalainen. Veijalainen on vuosien aikana työskennellyt lukuisien eri työskentelyapurahojen turvin KokoTeatterin hyväksi. Ja vapaalle teatterikentälle valitettavan ominaisesti, myös palkatta.

KokoTeatterin toimintavuosi 2005 alkoi teatterin näyttelijän Henry Hanikan ohjauksella Tie Nirvanaan. Nirvanan taustapolku KokoTeatteriin oli Vesa Hämeksen teatterinjohtaja Veijalaiselle lähettämä käsikirjoitus. Hämes oli laatinut näytelmälle myyntipuheen, joka kuului jotakuinkin näin. ”Olen kääntänyt tämän näytelmän eräälle toiselle teatterille joka kuitenkin piti käännöksen valmistuttua tekstiä liian rankkana. Teillä ei liene samoja ennakkokäsityksiä.” Henry Hanikan ohjauksessa näyttelivät Anna Veijalainen ja Takomosta lainaksi palkattu Tarja Heinula sekä miesduo Matti Onnismaa ja Jari Nissinen. Tie Nirvanaan kertoo sekopäisestä rocktähdestä ja hänestä kaiken mahdollisen hyödyn irti yrittävistä elokuvatuottajista. Kirosanoja ei säästellä, entinen nunna myy huumeita ja elokuvatuottajakaksikko kamppailee toiveidensa ja unelmiensa saavuttamiseksi niin itseään viillellen kuin rehellistä paskaa syöden.
Kevään toinen kantaesitys oli näyttelijä Matti Ristisen itselleen kirjoittama ja Sami Ylisaaren ohjaama monologiteos Tyhjän päällä – eli kuinka tapasin Einsteinin. Tyhjän päällä yhdisteli kekseliäästi näyttämölliseen tarinan kuljetukseen videoprojisointeja ja leikitteli Matti Ristisen esittämien erilaisten Matti-roolihenkilöiden keskinäisillä suhteilla sekä kerronnallisella kerroksellisuudella.

Syyskauden pääteoksena KokoTeatteri esitti ensimmäisen balttialaisen näytelmänsä, liettualaisen Marius Ivaškevi?iuksen esikoisnäytelmän Naapuri (Kaimynas 1998). Baltic Circle -festivaalin verkostot olivat pohjustaneet maaperää Ivaškevi?iuksen ja ohjaaja Anna Veijalaisen yhteistyölle. Veijalaisen ohjauksessa näyttelivät Minna Puolanto, Mikko Orpana, Henry Hanikka, Jarkko Sarjanen, Tommi Liski, Pinja Flink, Virve Balk ja Pirjo Moilanen. Naapuri näytelmän käänsi Jussi Lehtonen. Esitys yhdisteli KokoTeatterille ja Anna Veijalaiselle ominaisella tavalla tanssia, fyysistä teatteria, ilma-akrobatiaa, visuaalista kerrontaa sekä oivallista teatterin pitkäaikaisen äänisuunnittelijan Juha Tuiskun luomaa kerroksellista äänimaailmaa melko pitkälle koreografioituun teatterilliseen ilmaisuun. Metti Nordinin loihtimat lavasteet taipuivat moneksi ja Heidi Lågaksen puvustus edusti värinsä haalistamaa neuvostoajan lopun ja itsenäisen Liettuan ensihetkien rumankaunista maailmaa. Naapuruuden teemaa käsiteltiin perheen sisäisenä, asumiskeskeisenä sekä filosofisena kysymyksenä. Ivaškevi?iuksen absurdi teksti antoi tilaa näyttelijöiden monipuoliselle työlle.

Vuoden 2005 Baltic Circle -festivaalia juhlittiin marraskuussa. KokoTeatterissa vierailivat norjalaiset esityksineen ja teatterin monissa iltaklubeissa muutkin ulkomaiset teatterintekijät. KokoTeatteri esitti festivaalilla Naapuri-näytelmäänsä, ja festivaalille osallistui myös kirjailija Marius Ivaškevi?ius. Naapuri-näytelmän innostuneen vastaanoton myötä KokoTeatteriin ryhdyttiin etsimään muitakin balttilaisia tekstejä. Angloamerikkalaisten vuosien jälkeen tuntui raikkaalta ja merkitykselliseltä saada esitellä ja ratkaista uusia tekstejä jotka poikkesivat suomalaisilla näyttämöillä esitetystä ulkomaisesta näytelmätyypistä. Liettualainen ja virolainen näytelmäkirjallisuus toivat esiin absurdismia, iloa ja leikkiä.
Omien tuotantojen lisäksi KokoTeatteri teki kolme yhteistuotantoa työryhmien kanssa. Ensimmäinen näistä oli näyttelijä Meri Nenosen soolotyö Itselaukaisin, jota esitettiin myös Porissa Lainsuojattomat-festivaalilla. Toisena yhteistuotantona sai ensi-iltansa Jari Hietasen ohjaus, jossa pääosassa olivat Henryk Skolimowskin, Michel Serresin ja Wislawa Szymborskan runot tulkitsijoinaan Ella Keranto, Paavo Kerosuo ja Antti Virmavirta. Kolmas yhteistuotanto oli kauden tanssiteos, Arja Tiilin koreografioima No-one, jossa tanssivat Giorgio Convertito, Heidi Lehtoranta, Kaisa Niemi ja Esete Sutinen. Yhteistuotantojen lisäksi KokoTeatterissa nähtiin aikaisempiin vuosiin verrattuna erittäin runsas vierailuohjelmisto. Vuodesta 2005 alkaen vierailutoiminta on pysytellytkin varsin laajana osana teatterin toimintaa.
Vuonna 2005 KokoTeatterin rahoitus oli noussut jo sen verran, että teatterinjohtaja Anna Veijalainen sai syksyllä 2005 ensimmäistä kertaa palkkaa viiden kuukauden ajalta ja sama palkkaus jatkui vuoden 2006. Tuotantoihin palkattiin teatterin työehtosopimusta soveltaen henkilökunta produktiokohtaisesti. Teatterin tuottaja työskenteli kokopäiväisesti palkattuna työntekijänä.

Kotimainen absurdismi avasi kevätkauden 2006. Janne Tapper vieraili KokoTeatterissa ohjaamassa kahden toimittajan, Mattiesko Hytösen ja Matti Linnavuoren kirjoittaman näytelmän Kadonnutta pesäpalloa etsimässä. Suomalaisuuden ytimeen pureutuvassa näytelmässä amerikansuomalainen Michael seikkaili tulevaisuuteen sijoittuvassa tarinassa isänsä haamun opastamana esi-isiensä Suomessa. Esityksessä riitti venäläisten ja amerikkalaisten ristitulta, kalevalaista riimittelyä, kuorolaulua ja hiphoppia. Uutta suomalaisuutta ja kadonneen pesäpallon arvoitusta etsivät ja ratkaisivat Asko Sahlman, Pinja Flink, Sesa Lehto, Antti Lang, Matti Onnismaa, Anna Veijalainen ja Pirjo Moilanen. Muusikko Maija Kaunismaa harjoitti näyttelijäryhmän laulut ja osallistui esitykseen pianistin roolissa.

Kevään toinen kantaesitys edusti yhteiskunnallista totuusteatteria. Anna Veijalainen dramatisoi viisi monologia Anna Politkovskajan kirjasta Putinin Venäjä. Samanniminen esitys toteutettiin Veijalaisen ja Johanna Hammarbergin yhteisohjauksena ja KokoTeatterin kumppaneina tuotannossa olivat lahtelainen Teatteri Vanha Juko sekä Politkovskajan kirjoja julkaissut kustannusyhtiö Like. Esitykseen valitut ihmiskohtalot vaihtelivat armeijan majurista kuolleeseen tšetšeenityttöön. Tarinoita olivat kertomassa KokoTeatterin näyttelijät Pirjo Moilanen, Anna Veijalainen ja Pinja Flink sekä Jukolaiset Jarkko Mikkola ja Markus Ranta. Esityksen kuudenneksi henkilöksi mukaan liittyi myöhemmin syksyllä sanattomasti esiintynyt Sami Lanki. Venäläinen toimittaja, tuolloin vielä elossa ollut Anna Politkovskaja tuki KokoTeatterin esitystä henkilökohtaisesti paitsi antamalla siunauksensa ja lupansa esityksen tekemiselle myös kieltäytymällä ottamasta vastaan tekijänoikeuskorvauksia. Työryhmän suruksi Politkovskaja estyi saapumasta ensi-iltaan sairastapauksen johdosta ja myöhemmälle syksyyn kaavailtu vierailu teatteriin kariutui traagisesti Politkovskajan murhaan. KokoTeatterissa järjestettiin esitysten yhteyteen lukuisia keskustelutilaisuuksia, jotka vaihtuivat muistotilaisuuksiksi syksyllä 2006. Monet toimittajat, poliitikot, kansalaisaktivistit sekä taiteilijat osallistuivat erilaisiin tilaisuuksiin.

Syksyllä 2006 ensi-iltansa sai KokoTeatterin toinen balttilaisnäytelmä, virolaisen Andrus Kivirähkin kirjoittama versio klassikosta Romeo ja Julia. Tässä metsäläisilottelussa Romeo oli umpitollo maalaispaimen ja Julia metsäkauris. Pääparin, Sesa Lehdon ja Anna Veijalaisen lisäksi näytelmässä esiintyivät Asko Sahlman ja Tommi Liski sekä tuolloin teatterialaa vielä opiskelevat Sauli Suonpää Teatterikorkeakoulusta ja Jenni Kokkomäki Stadiasta. Ohjaus syntyi yhteistyössä esiintyjien ja ohjaaja Mikko Kaukolammen kesken. Romeo ja Julia -esitystä varten sävellettiin paljon uusia teatterilauluja, ja näiden myötä muusikko-säveltäjä Maija Kaunismaan KokoTeatteri-ura sai jatkoa.

Vuoden tanssituotantona valmistettiin kahden koreografian ilta joista vastasivat nuoret naiskoreografit Heidi Masalin ja Virva Talonen. Ensi-illat toteutettiin yhteistyössä työryhmien kanssa. Heidi Masalinin teoksessa Hotelli Unohdus tanssivat Satu Elovaara, Lilja Lehmuskallio ja Satu Rekola. Virva Talosen teos oli nimeltään Second hand shop ja siinä tanssivat Sofia Karlsson, Esete Sutinen ja Vera Tegelman.

KokoTeatterin kymmenes toimintavuosi avattiin Mikko Orpanan koreografialla ja ohjauksella Pikkurikollisia, jossa esiintyivät Sofia Karlsson, Tommi Liski, Heli Meklin ja Mikko Orpana. Musiikista vastasi Åke Denver eli Tuomas Rinta-Panttila. Pikkurikollisia varten työryhmä oli kerännyt lukuisia pikku-uutisia erilaisista epätoivoa hipovista turhista rikoksista joita kotimaamme lehdistö on väärällään. Milloin henkilö on epäonnistunut ryöstöyrityksessään juuttumalla tuuletusputkeen tai riitaisa rikollisjoukko on jäänyt rysän päältä kiinni keskenään tapellen.

Teatterinjohtaja Anna Veijalainen vietti kevään 2007 sapattivapaalla kirjoittaen Liken ja KokoTeatterin yhdessä julkaisemaa kirjaa Joukkokohtaus – KokoTeatteria 10 vuotta. Kirjan kirjoittamisen mahdollisti valtion näyttämötaidetoimikunnan Veijalaiselle myöntämä kolmivuotinen taiteilija-apuraha. Kirjanjulkaisua ja teatterin 10-vuotissyntymäpäiviä vietettiin heti syyskauden alussa.

KokoTeatterin 10-vuotisjuhlanäytelmä oli virolaisen Andrus Kivirähkin romaanista dramatisoitu samanniminen näytelmä Riihiukko. Dramatisoinnista vastasivat Anna Veijalainen ja Jarkko Mikkola. Veijalaisen ohjaamassa näytelmässä esiintyivät Pinja Flink, Maija Kaunismaa, Sesa Lehto, Tommi Liski, Jukka Manninen, Mikko Orpana, Elisa Piispanen, Minna Puolanto, Juha Svahn sekä stadialainen opiskelijavahvistus Edvard Lammervo. Riihiukko on virolainen maareformin aikaan sijoittuva hölmöläistarinoita lähentelevä absurdi kuvaus ihmisten ja erilaisten pahuuden voimien yhteiselosta. Kylän ihmiset ostavat Pirulta henkiä roskista ja ylijääneistä tarvekaluista rakentamiinsa otuksiin, joita he kutsuvat krateiksi. Varastaminen ja valehtelu ovat enemmän poikkeus kuin sääntö ja jokainen huijaa niin paljon kuin kykenee. Oma napa on lähinnä suuta. Riihiukko onkin oivallinen allegoria nykymaailman menosta. KokoTeatterin esityksessä näyttelijät urakoivat kukin parhaimmillaan kymmenkuntaa eri roolia. Esityksessä oli uusia Maija Kaunismaan säveltämiä lauluja sekä runsaasti tanssillista ja fyysistä esiintyjäntyötä. Koreografiaa rakennettiin ohjaajan ja ryhmän välisenä yhteistyönä.

Lainsuojattomat-festivaalille KokoTeatteri osallistui edellisvuoden Romeo ja Julia -näytelmän ja Riihiukon lauluja esittävällä kokoonpanolla. Teatteriorkesteri Pihlaja esitti musiikillisen koosteen nimeltä Terveisiä Andrus Kivirähkiltä. Pihlajassa soittivat Tommi Liski, Jukka Manninen sekä Maija Kaunismaa ja laulusolistina esiintyi Anna Veijalainen.

Marraskuinen Baltic Circle festivaali toi KokoTeatterin vieraaksi norjalaisen Verk Produsjoner ryhmän esityksen Ifigenia. Perinteiseen tapaan KokoTeatterissa järjestettiin myös festivaalin iltaklubeja sekä seminaareja.
KokoTeatterin toimintaan vuonna 2007 sisältyi esitystoiminnan lisäksi säännöllisiä klubitapahtumia. Helsinki Meeting Point – nykytanssin ja uuden musiikin improvisaatioklubeja järjestettiin läpi vuoden kerran kuukaudessa. KokoTeatterin baarissa kokoontui keväällä kahteen otteeseen Keskiviikkokerho, jonka tarinankerrontailtojen vieraista vastasi näyttelijä Sanna Stellan.
Vuoden toinen tanssituotanto oli yhteistuotanto KokoTeatterin ja Reetta-Kaisa Pirhosen ja William Ilesin työryhmän kesken. Tanssiteoksessa Kumman kalan paloja esiintyivät Alpo Aaltokoski, Esete Sutinen ja Eero Vesterinen. Myös kevään puolelle mahtui yhteistuotanto, Taina Westin kirjoittama uusi kotimainen draama Narsisti. Narsistin ohjasi Henry Hanikka ja ryhmän näyttelijäkunnan muodostivat Katriina Honkanen, Paavo Kerosuo, Aarni Kivinen, Minna Koskela sekä Maija Kaunismaa.

KokoTeatterin ensimmäinen kymmenvuotiskausi oli nyt täynnä. Teatterin toiminta oli vakiintunut omien toimitilojen ja oman näyttämön myötä. Säännöllinen esitystoiminta oli löytänyt vuosittain keskimääräisen 3–4 tuotannon vauhdin ja esitysmäärällisesti teatterissa esitettiin vierailut mukaan lukien vuoden aikana noin 150 esitystä. Teatterin rahoituspohja on kehittynyt ensimmäisen vuoden 20 000 markan työskentelyapurahasta, joka vieläpä jaettiin kokonaisen työryhmän kesken, toiminta-avustuksiin valtion näyttämötaidetoimikunnalta ja tanssitaidetoimikunnalta (vuonna 2007 tuet yhteensä 64 000 €), Helsingin kaupungin kulttuuri- ja kirjastolautakunnalta (vuonna 2007 tuki 26 000 €) sekä kasvaviin omiin tuloihin (omat tulot vuonna 2007 yhteensä 129 249 €). Vuonna 2007, kymmenen toimintavuoden jälkeen, KokoTeatterissa toteutui 5 henkilötyövuotta.

Vuoden 2008 ohjelmiston käynnisti venäläinen nykydraama Kana (Kuritsa, 1989), joka jatkoi liettualaisen ja virolaisen draaman viitoittamaa tietä. Kana-näytelmän työryhmä oli poikkeuksellisen kansainvälinen, kuten oli teatterin koko toimintavuosikin. Kanan ohjasi venäläissyntyinen Suomessa asuva teatteriohjaaja Viktor Drevitski, joka toi stanislavskilaisen ohjauksensa vanavedessä KokoTeatteriin suomalais-venäläisen lavastajan Riitta Hakkaraisen. Näyttelijäryhmässä olivat KokoTeatterin näyttelijät Pinja Flink, Sesa Lehto, Jukka Manninen ja Anna Veijalainen vahvistettuna virolaisella näyttelijättärellä, Eva Klemetsillä. Kanan tarina on rakkauden ja raivon täyteinen kuvaus pienestä maaseututeatterista johon uusi nuori näyttelijätär tuo mukanaan melkoisen pyörremyrskyn saadessaan teatterin miespuoliset työntekijät kilpakosimaan itseään ja näiden rouvat kiinni rinnuksiinsa. KokoTeatterin tulkinnassa pieni maaseututeatteri oli tietenkin KokoTeatteri Helsingissä ja uusi näyttelijätär tuli lahden toiselta puolelta Tallinnasta. Kanan työryhmä vieraili esityksensä kanssa kesällä näytelmän kirjailijan, Nikolai Koljadan kutsusta Venäjällä, Jekaterinburgissa Kolyada plays -festivaalilla sekä Moskovassa DOC Teatterissa. Suomalaisen tulkinnan väkevyys otettiin Moskovassa vastaan seisten raivoisien aplodien kera ja Kolyada plays -festivaali palkitsi KokoTeatterin esityksen kultaisella kunniakirjalla.

Kevään toinen kantaesitys oli Mikko Orpanan tanssiteos Man-Machine. Teoksen esiintyjät muodostivat monialaisen työryhmän kaikkien sen jäsenten osallistuessa esiintymistapahtumaan näyttämöllä. Työryhmään kuuluivat koreografi-tanssija Mikko Orpanan lisäksi valosuunnittelija Juho Rahijärvi, videotaiteilija-tanssija Taavet Jansen (Viro), tanssija rapartisti Päär Pärenson (Viro) sekä äänisuunnittelija ja noise-muusikko Renzo van Steenbergen (Hollanti). Man-Machine esitys tutki ihmisen ja koneen eroavaisuuksia, yhteisiä ominaisuuksia sekä rinnakkaiseloa. Man-Machine teos teki kaksi ulkomaanvierailua vuoden 2008 aikana, ensimmäisen Virossa Tallinnassa ja toisen Saksassa Giessenissa.
KokoTeatterin syyskauden 2008 ohjelmiston oma kantaesitys on kolmen naisen, kirjailija Sofi Oksasen, muusikko-säveltäjä Maija Kaunismaan ja teatterinjohtaja Anna Veijalaisen yhdessä rakentama esitys High Heel Society. Esityksen runkona toimivat Kaunismaan säveltämät ja Oksasen sanoittamat laulut, joita pääsolisti Anna Veijalainen yhdessä Kaunismaan kanssa esitti. Työryhmä kokosi laulujen ympärille kabareeta, poliittista teatteria, talk showta sekä stand up ja improvisaatioteatterin keinoja yhdistelevän kokonaisuuden. Esityksessä pureuduttiin naisiin kohdistuvaan väkivaltaan, pedofiliaan sekä työryhmän omiin kokemuksiin väkivallasta tai kiusaamisesta. High Heels Society käsitteli naisiin kohdistuvia odotuksia reippaan itseironisesti, traagisesti sekä lakonisen hirtehisesti niin median kuin julkkisnaisten kirjoittamien kirjojen kautta. High Heels Society esitys sisälsi paljon videoprojisointeja joista vastasi työryhmän kanssa valosuunnittelija Juho Rahijärvi.

Vuoteen mahtui myös yhteistuotantoja. Helsinki Meeting Point klubit jatkuivat, Baltic Circle -festivaalia vietettiin perinteisen marraskuun sijasta keväällä ja yhteisesti tuotettuna nähtiin musiikkiteatteria, tanssiesitysten sarja sekä teatterikatselmus. Esityksistä ensimmäinen oli Taina Westin kirjoittama saksalaisen laulajattaren Hildegard Kneffin elämästä kertova Hildegard Kneff – onni tuntee vain minuutteja. Esityksen ohjasi Raila Leppäkoski. Kneffin elämä vertautui esityksen toiseen diivaan, suomalaiseen Jorma Uotiseen, joka esiintyi teoksessa omana itsenään. Uotisen vastaparina näytteli Satu Paavola ja muut laulavat esiintyjät olivat Maija Kaunismaa, Sanna Uusitalo, Ilkka Villi sekä Eeppi Ursin joka myös vastasi musiikin sovituksista ja säestyksestä. Kneff esitys lukeutui myös teatterikatselmukseen Memory Traces jonka muita esityksiä olivat Maija Kaunismaan konsertti Hetki Tuulen sisällä, Satu Paavolan nukke-esitys Bette ’Sis’ O’Valley sekä koreografi Rafaela Carrascon flamencoteos Estados Del Yo – Minuuden muotoja. Toinen yhteistuotanto oli kolmen tanssiteoksen ilta Koko Teatteri Tanssii, jossa esitettiin kolme kotimaista koreogarfiaa tekijöinä Alpo Aaltokoski, Ulla Koivisto ja Sinikka Gripenberg. Yhteistuotannon tuottajakumppanina toimi Alpo Aaltokoski company.

Kevät 2009 aloitettiin suuren kysynnän vuoksi edellissyksyn High heels society -teoksen lisäesityksillä ja puitiin sen myötä väkivallan kysymyksiä. Kevään ohjelmiston uusi teos oli Mikko Orpanan Visible volumes, jossa Orpana esiintyi itse tanssija Katri Soinin rinnalla. Kevään teatterituotantojen ensi-iltateoksena KokoTeatteri valmisti teatteriosuuskunta Koitoksen kanssa yhteistyönä argentiinalaisen Carlos Corostizan näytelmän Tangolaulaja, jonka ohjauksesta vastasi Viktor Drevitski. Tangolaulajan roolissa näytteli ja lauloi Asko Sahlman parinaan Jukka Manninen. kevään toinen uusi tuotanto oli kokeilevampaa näyttämöestetiikkaa edustava Kuningastrilogia, jonka konseptista vastasi työryhmä Tommi Liski, Markus Alanen ja Mirva Jantunen.

Syyskauden kantaesitysksenä KokoTeatterin ohjelmisto esitteli kirjailija Teemu Kaskisen uuden teoksen Syktyvkarin piru, jonka ohjasi Anna Veijalainen. Venäläiseen sielunmaisemaan ja yhteiskuntaan pureutuva Syktyvkarin piru sai kirjailijan kertoman mukaan innoituksensa juuri KokoTeatterissa, vuonna 2005, kun Kaskinen istui katsomassa Veijalaisen ohjaamaa liettualaista Naapuri -näytelmää, joka sai irjailijan pohtimaan suomalaista draamaa osana itäeurooppalaista kirjoittamisen maisemaa. Syksyn toinen ensi-iltateos, Laura Pyrrön tähdittämä La Voix Humaine laajensi teatterin ja tanssin repertoaarin oopperan puolelle. la Voixin ohjaajaksi saatiin teatterin jäsenistön riveistä esitystaiteilija Maria Ruostepuro (nyk. Maria Oiva). Lisää ryhmävetoista kirjoittamista saatiin näyttämölle vielä loppuvuodesta, kun ohjaaja Helena Kallio ja näyttelijät Jussi Nikkilä, Heikki Kujanpää ja Anna Veijalainen kantaesittivät teoksensa Lipusta revitty tähti. Näytelmä kutoi yksiin hetkiä historiallisten tosien henkilöiden; Anna Politkovskajan, Miklos Gimesin, Jan Palachin, Betty Peltosen sekä Yrjö Kallisen elämäntarinoista. Syyskauteen mahtui vielä teatterin oman ohjelmiston lisäksi Baltic Circle festivaali.

KokoTeatterin vuoden 2010 kevätkausi oli normaalikautta lyhyenpi sillä teatterin tilat omistama taloyhtiö aloitti ison putkiremontin taloyhtiössä. Ohjelmistossa ehti olla kevään puolella lisäesityksiä teoksesta Lipusta revitty tähti sekä uusi kantaesitys Luksusmuijat, jonka kirjoittamisesta ja materiaalin keruusta vastasivat ryhmänä ohjaaja Sesa Lehto sekä näyttelijät Pinja Flink ja Anna Veijalainen. Luksusmuijat esitys nimesi itsensä pamflettinäytelmäksi ja marssitti näyttämölle tositarinoita suomalaisten naisten ja tyttöjen kokemasta seksuaaliväkivallasta, perheväkivallasta sekä naisten agressio-ongelmista. Materiaali esitykseen kerättiin niin ryhmän jäsenten omista elämänkokemuksista kuin netin ja avautumisblogien ehtymättömistä varannoista.

Kevään ja kesän aikana, samaan aikaan kun taloyhtiön puolesta tiloissa tehtiin iso putkiremontti, teatterin henkilökunta remontoi itse tilojaan paremmin vastaamaan toimintaa. Aulatilat ja baarin puoli yhdistettiin ja tilat pintaremontoitiin täysin. Teatterisalin puolella näyttämörakenteet uusittiin ja kaikki lattiapinnat käsiteltiin uudelleen. Remonttiaikataulujen kanssa eläminen osoittautui haasteelliseksi ja ohjelmistoa ja aikatuluja jouduttiin muuttamaan moneen kertaan. Remonttiajan häviäjiksi joutuivat paitsi teatteri itse myös sen vierailijat, kun esityksiä jouduttiin remonttien vuoksi perumaan.
Mutta ei niin paljon pahaa etteikö jotain hyvääkin. Aulatilojen parnnukset antoivat alkusysäyksen Koko Jazz Clubille, jonka toiminta alkoi elokuussa 2010. Timo Hirvosen ja Jussi Lehtosen suunnittelema ohjelmisto herätti huomiota ja kiinnostusta heti alusta saakka. Koko Jazz Club täytti ehdottomasti Helsinkiä vaivanneen korkeatasoisen jazzmusiikin klubityhjiön. Samalla jazzklubi lavensi KokoTeatterin ohjelmistoa musiikin suuntaan. Samalla tavalla kuin aikaisemmin teatterin ohjelmistoa oli täydentänyt tanssi, vuorossa oli nyt jazzmusiikki.

Syyskaudella kantaesitettiin Anna Veijalaisen kirjoittama Varjofinlandia, näytelmä kahden valtionvarainministerin yrityksestä pelastaa Suomi. Varjofinlandian päähenkilöinä seikkailivat Jyrki Katainen (Sesa Lehto) sekä Iiro Viinanen (Eeva Putro). Varjofinlandia -näytelmä sai alkunsa samannimisestä runokokoelmasta, jonka runoilija Karri Kokko lähetti Veijalaiselle. Runokokoelmasta oli pitkä matka ministerien saagaan saakka ja tätä maastoa näyttelijät ja ohjaaja-käsikirjoittaja haravoivat yhteistyönä. Lopullinen näytelmän kirjoittaminen jäi Veijalaiselle.
Syyskauteen mahtui vielä Ari Wahlstenin sovitus William Shakespearen Hamletista, Don Hamlet, joka nimensä mukaisesti ammensi innoituksensa mafiosojen ihmeellisestä maailmasta sekä Minna Puolannon fyysinen monodraama Kuolema korjaa univelat, jonka ohjauksesta vastasi Anna Veijalainen.

Juuri kun KokoTeatteri kuvitteli voivansa taas jatkaa toimintaansa normaalisti, taloyhtiöltä löytyikin lisää remontti-innostusta, joka lopulta sulki teatterisalin pois käytöstä kokonaan ja hankaloitti enemmän kuin tarpeeksi KokoTeatterin toimintaa. Nyt vuorossa oli talon läpi kulkeva tieosuus ja pihakansi, jotka sijaitsivat paha kyllä juuri teatterisalin kohdalla. Lyhyt varoitusaika, varastotilat tyhjiksi, ohjelmisto ja aikataulut uusiksi ja jälleen kaikki vierailut peruutukseen – harmin ja taloudellisen menetyksen määrä oli mittava.
Teatterin ohjelmisto 2011 koostui Kuolema korjaa univelat -esityksen lisäesityksistä sekä kevään puolella kantaesitetystä Äänestä mua! teoksesta, jonka innoittajana toimivat keväiset eduskuntavaalit. Syyskauden ohjelma meni parhaimmilaan kolmen päivän varoitusajalla uusiksi remontin ollessa jälleen myöhässä. Lopulta KokoTeatterin toiminta supistui Koko Jazz Clubin näyttämölle aulatiloihin, jossa klubien lisäksi nähtiin esitykset Laiha mies (Eero Ojalan monologin vierailu) sekä The Professionals, jossa näyttämödebyyttinsä suoritti Kokon house band: Timo Hirvonen, Jussi Lehtonen ja Severi Pyysalo seuranaan näyttelijä Henry Hanikka.

Koko Jazz Clubin toiminta puolestaan sai vahvistusta – klubi-iltojen määrä nostettiin kahteen viikossa ja kotimaisen kärkimuusikoiden esiintyjälistaa täydennettiin kansainvälisillä nimillä.
Supistuneet toimintaedellytykset johdattivat lopulta teatterin etsimään itselleen toimivampia tiloja. Onnekseen KokoTeatteri löysikin etsimänsä entisestä Svenska Gårdenin tilasta vain kivenheiton päästä, Hakaniemen puolelta. Muutto uusiin tiloihin päätteli paitsi kuluneen vuoden, myös yhdentoista vuoden toiminnan Pitkänsillan kupeessa. Muutoksen tuulilla onkin hyvä aloittaa KokoTeatterin 15-vuotisjuhlavuosi 2012.

KokoTeatterin 15. juhlavuosi aloitettiin tekemällä varsinainen ihme ja urotyö. Tammikuun aikana laitettiin kuntoon täysin uudet tilat Hämeentiellä. Teatteri sai uuden näyttämön, Koko Jazz Club omansa sekä molempia esitystiloja täydentävät baari ja aulatilat, toimistot sekä harjoitushuoneet olivat kaikki rakennettavana tai varusteltavana. Helmikuun 3. päivänä vietettiin uuden tilan avajaisia ja samalla juhlallisia 15-vuotisipäiviä. Juhlavuoden ohjelmiston avasi Anna Veijalaisen käsikirjoittama ja Minna Puolannon ohjaama Pudonneet, jossa asunnotonta miestä ja tämän sisarenpoikaa näyttelivät Henry Hanikka ja Paavo Veijalainen.

Kevään toinen kotimainen kantaesitys oli Laura Gustafssonin SupersankariTAR, jossa Henry Hanikan ohjauksessa näyttelivät Minna Puolanto ja Pinja Flink seuranaan talon muusikoista koostettu jazzorkesteri, jossa soittivat Kari Ikonen (piano), Timo Hirvonen (basso) ja Jussi Lehtonen (rummut). Esitys vieraili myös Porissa Lain§uojattomat -festivaaleilla. SupersankariTAR on feministinen veijarikomedia, jossa ratkotaan mystisen Alma Bang´n arvoitusta.

Syyskausi avattiin yhteisöllisen taiteen tekemisen puolesta liputtavalla Peili -produktiolla, jonka KokoTeatteri valmisti yhteistyössä Lilinkotisäätiön kanssa. Peilissä ammattinäyttelijät ja muusikot sekä mielenterveyskuntoutujat esiintyivät yhdessä luoden koskettavan ja hauskan esitysmatkan ihmisen mieleen. Kauden viimeinen ensi-ilta oli Anna Veijalaisen uudelleen versioima teos Christine Brücknerin Ei muistomerkkiä Gudrun Ensslinille -monologista, jonka hän on esittänyt alunperin Mikko Roihan ohjaamana teatterin ensimmäisenä toimintavuotena 1997. Nyt Gudrun vol. 2012 versiossa Veijalaisen työparina ja ohjaajana toimi Maria Oiva.

KokoTeatterin teatteritoiminnan ja Koko Jazz Clubin konserttitoiminnan rinnakkaiselo sujui heti alusta alkaen hyvin, sillä konserttien aloitusajankohta myöhäistettiin klo 21:een. Teatteri pystyykin nykyään järjestämään teatteriesityksen ja klubi-illan vaikkapa peräkkäin, sillä tiloissa ei ole seinänaapureina asuinhuoneistoja ollenkaan. Hallinnon puolella uudet tuulet puhalsivat johdossa Anna Veijalaisen ollessa äitiyslomalla ja perhevapaalla. Hänen sijaisenaan koko vuoden vt. teatterinjohtajana toimi Koko Jazz Clubin taiteellinen johtaja Timo Hirvonen. Helsingin kaupunki nosti uuteen tilaan siirtymisen myötä teatterin avustusta ensi kerran vuosiin.

KokoTeatterin vuosi 2013 oli taloudellisesti haastava. Avustukset olivat edelleen sen toiminnan tasoa, jota tehtiin Unioninkadun vanhoissa tiloissa ja samalla kulurakenne oli uuden tilan myötä kasvanut merkittävästi. Kuukausipalkattu henkilökunta oli parhaimmillaan samanaikaisesti 7 henkilöä. Rahat loppuivat olemassaolevalla rahoituskuviolla kuitenkin auttamattomasti kesken, joten henkilöstöä ryhdyttiin karsimaan siten, että sopimuksen päätyttyä uutta ei enää ollut tarjolla. Teatterilla oli oman ohjelmiston lisäksi yhteistuotantoja sekä vierailuesityksiä, kokonaisesitysmäärän ollessa vuonna 88. Koko Jazz Clubin ohjelmistossa nähtiin kansainvälisessäkin mittakaavassa erittäin korkeatasoisia jazzkonsertteja, joita vuonna 2013 oli yhteensä 77.

Vuonna 2013 kokonaan omaa tuotantoa olivat kotimainen kantaesitys Miss Barbara – ihmiskauppumusikaali, jonka käsikirjoituksesta vastasivat työpari Veijalainen & Oiva. Toinen kotimainen kantaesitys Roland Schimmelpfennigin Arabialainen yö. Maria Oiva vastasi molempien esitysten ohjauksesta.

Miss Barbara – ihmiskauppamusikaali on anarkistinen matka Barbaran todellisuuteen, jossa ihmisarvot ovat käypää valuuttaa ja luonnonvarat loistava sijoitus – niin kauan kuin riistettävää riittää. Anna Veijalaisen esittämä Miss Barbara aloitti dystooppisen saagansa maan alta kaivoksista, joissa hän uskollisten sotureidensa, seitsemän kääpiön avustuksella, hallitsi ja myi niin luonnonvarat, kullat ja metallit kuin uraanin ja muut radioaktiiviset aineet. Maanalaisen virran avauduttua ja pulputessa vapaana, Barbara synnytti virrasta uuden ihmisrodun. Maan päällä Barbaran menestystarina jatkui ihmis- ja eläinkokeiden parissa ja pian Barbara operoikin jo pilvipalveluissa ja datana maailmankaikkeudessa.

Ville Koskivaaran suomentamassa ja Maria Oivan ohjaamassa ”Arabialaisessa yössä” talon asukkaiden elämäntarinat, halut ja toiveet kietoutuvat toisiinsa. Tarinoiden nykyisyys, menneisyys, uni ja valve sekoittuvat monitahoiseksi kudelmaksi jossa katuelämä ja mystiikka elävät rinta rinnan. Lopputulos on hengästyttävä tarinoiden sulatusuuni jolle ei mikään inhimillinen ole vierasta. Kaikki haluavat läkähdyttävästi, jotkut rakastavat kuollakseen. Minne tahansa katsoja kääntää päänsä, hän näkee edellisen tarinan lopun ja seuraavan tarinan alun. Näytelmästä tehtiin myös viittomankielinen esitys yhteistyössä tulkkien kanssa.

2013 ohjelmistossa oli myös edelleen 15-vuotisjuhlaesitys Ei muistomerkkiä Gudrun Ensslinille ja Tampereen Teatterikesään vietiin Peili. Yhteistuotantona ensi-iltaan valmistuivat Liisa Mustosen Helvetin perhe, Kristian Smedsin Nainen ja karhu sekä Sara Mellerin Pop Slut. Lisäksi nähtiin lukuisia vierailuesityksiä.

KokoTeatterille taloudellisesti heikommat suhdanteet tuntuivat ryhmämyynnissä ja yritysasiakkaita oli liikkeellä selkeästi vähemmän. Samaan aikaan freelancerien osuus kentällä kasvoi ja KokoTeatterin kaltaiselle toimijalle, joka ylläpitää omia tiloja ja toimintaedellytyksiä myös lukuisia muita taiteilijoita varten, oli entistäkin enemmän kysyntää.

Teatterin henkilökuntaa vähennettiin talouden tasapainottamiseksi. Kääntöpuolena tässä oli, että johto sekä teatterin että klubin puolella joutui säästöjä saadakseen vastaamaan kumpikin noin 3 henkilön työmäärästä. Kuormitus oli jatkuva riski ja niin avustuspuolella kuin omien tulojen kasvattamisessa tehtiin työtä tauotta. Monellakaan ihmisellä ei ole kapasiteettia hoitaa niin erilaisia tehtäviä kuin johdolla oli. Talouden, hallinnon ja erilaisten taiteellisen töiden yhdistäminen ammattimaisesti ei ole itsestäänselvyys.
Vuoden päätuotantona nähtiin irlantilaisen Morna Reaganin näytelmä The House Keeper (2012) / Kodinvaltaaja. Näytelmän suomentajana toimi Juha Siltanen ja sen ohjasi Maria Oiva. Kodinvaltaajan rooleissa nähtiin pitkän uran tehneet Maija-Liisa Peuhu ja Timo Närhinsalo sekä KokoTeatterin Anna Veijalainen. Kodinvaltaaja käännettiin myös viittomankielelle ja tarjottiin näin erityispalveluna kuulovammaisille katsojille. Kodinvaltaajan teemoista teoksen oheen räätälöitiin yleisötyöpaja, jossa vanhuksista koostunut ryhmä työsti omista kirjoituksistaan esityksen, joka nähtiin teatterin tiloissa. Työpaja kosketti syvältä montaa osallistujaa ja useampi heistä kertoi saaneensa ensimmäistä kertaa puhuttua ääneen kipeistäkin asioista.

Kodinvaltaajan kirjoittaja Morna Regan vietti Helsingissä neljä päivää teatterin vieraana. Regan tapasi mediaa, useita suomalaisia teatterintekijöitä, agentuurinsa sekä pääsi verkostoitumaan monien tekijöiden kanssa. Esitystä Regan arvosti korkealle ja uusista yhteistyön mahdollisuukista käytiin luontevasti heti neuvotteluja.

Talouden tasapainottamiseksi toista omaa ensi-iltateosta ei tehty. Ohjelmistossa nähtiin sen sijaan lukuisia yhteistuotantoja, kuten Kaisa Leppäsen ja Mikael Saaren musiikillinen esityskokonaisuus Ikuisesti sinun. Teos oli omistettu KokoTeatterissakin uraa luoneen näyttelijä Asko Sahlmanin muistolle. Osallisuuden edistämisen työskenneltiin yhdessä Taittuu ry:n kanssa vankilateatteriesityksessä Seitsemän broidia Sipoosta. Yhteistuotanto Sara Mellerin Pop Slut esitettiin Tampereen Teatterikesässä.

KokoTeatterin ohjelmisto 2015 nojasi kahden ulkomaisen kantaesityksen varaan. Anna Veijalaisen Lontoosta löytämät ja suomentamat näytelmät olivat Nancy Harrisin Tyttö tulossa sekä Lucy Kirkwoodin ensin tuntui tyhjyys kun sydän otettiin pois mutta nyt on kaikki hyvin. Tyttö tulossa puki trilleriksi nykypäivän vanhemmuuden kipupisteet. Ensin tuntui tyhjyys… puolestaan tutki mielenterveysongelmaa ja prostituutiota Länsi-Euroopassa afrikkalaisin ja itä-eurooppalaisin silmin. Molemmat kirjailijat olivat nousevia tähtiä, jotka nykyisin ovat merkittävimpiä brittidraaman tekijöitä. Kumpaakaan heistä ei ollut aikaisemmin esitetty Suomessa.

Syyskaudella 2015 KokoTeatterin tiloja hyödynnettiin valmistamalla ensin tuntui tyhjyys kun sydän otettiin pois mutta nyt on kaikki hyvin valmistui kolmeen eri tilaan. Lavastus kattoi teatterin tiloista valtaosan, kun tilassa kiertävä esitys hyödynsi myös aula- ja käytävätilat. Näytelmä on oivaltava ja tunteita haastava matka ihmiskaupan uhrin, nuoren kroatialaisen tytön pään sisälle, jossa sysimustasta aiheestaan huolimatta on runsaasti elämänuskoa ja synkkyydestä kumpuavaa, vapauttavaa huumoria. Yhteistyökumppanina esityksellä oli Pro-tukipiste, jonka rohkeat naiset toimivat esityksen koeyleisönä ja keskustelukumppanina. Esityksestä tehtiin jälleen myös viittomankielinen esitys, jossa kaksi tulkkia oli ohjattu esityksen sisälle. Vuoden molempien teosten ohjauksesta vastasi Anna Veijalainen.

Yhteistuotantoina ensi-iltaan tuotiin Okko Leon Maailma luottaa meihin, jonka ohjasi Kaisa-Liisa Logrén sekä Arja Raatikaisen koreogrfia Leikin alku, joka juhlisti tanssija Katri Soinin uraa ja elämää. Osallisuuden edistämisen ohjelmistossa nähtiin Taiteen Sulattamon Prinssi joka katsoi mustaan lähteeseen ja Kuurojen liiton kanssa tehtiin yhteistyötä John Mauseren show & dinner kokonaisuuden järjestelyissä. Sopeuttamistoimilla talous oli saatu vuoden 2015 aikana tasapainoon. Oli jälleen mahdollista alkaa pikkuhiljaa kasvattamaan kokopäiväistä henkilökuntaa.

Kauden pääteos oli Minna Puolannon käsikirjoittama ja ohjaama konfliktinäytelmä Tora ja sopu, jonka kehyksenä toimi myyrmäkeläläinen taloyhtiö. Näytelmä pureutuu henkilöidensä heikoimpiin kohtiin, naurettavimpiin reaktioihin, pimeimpiin pisteisiin, säälittävimpiin tekosyihin, hulluimpiin raivareihin, pateettisimpiin itsesääleihin ja jääräpäisimpiin mykkäkouluihin. Esityksen tyylilaji oli tragikomedia ja se kysy, miksemme opi elämään sovussa toistemme kanssa?

Vuoden 2016 aikana yhteistuotantojen määrä kasvoi edelleen. Uusia kantaesityksiä toivat ensi-iltaan mm. sadsongskomplex:fi, jonka yhteistuotannossa, Jari Juutisen Minä, Faransis teoksessa KokoTeatteri oli taloudellisesti isommin mukana. Vapaa Vyöhyke toteutti Henriikka Tavin runoteokseen Toivo pohjautuvan monitaiteisen Lija Fisherin ohjaaman esityksen. Anna Veijalaisen ohjaama ja Jarkko Pajusen esittämä Dario Fon Padovalainen sai myös uuden ensi-iltansa yhteistuotantona. Miko Jaakkolan ohjaus Jarkko Pajusen näytelmästä Varjot syvenevät herätti huomiota taidokkaalla holgrammikokeiluja hyödyntävällä valo- ja videosuunnittelulla.

Talouden tarinassa vuonna 2016 koettiin varsinainen jännitysnäytelmä, kun valtiolle lähetetty toiminta-avustus jäi juuri lähettämisen kanssa yhtä aikaisesti alkaneen postilakon hampaisiin eikä päätynyt perille ajoissa. Lopulta avustus kuitenkin saatiin, sakkoina siitä tosin muutama tuhatlappunen pidätettiin. Tämän jälkeen valtio onkin suosinut sähköistä hakua ja samalla myös tiukentanut aikarajojen noudattamista. KokoTeatterilla vannottiin, että peristeisellä postilla ei lähetetä enää yhtään hakemusta.

KokoTeatterin 20-vuotisjuhlavuoden ohjelmistoon kuului 14 eri tuotantoa. Juhlavuoden pääteos oli Nick Paynen Constellations, jonka rooleissa nähtiin Sami Saikkonen ja Sonja Sorvola. Constellations on kaunis ja monisäikeinen kertomus rakkaudesta, vapaasta tahdosta ja multiversumiteoriasta. Kun kaikki mahdolliset vaihtoehdot ovat olemassa yhtä aikaa, jokainen tekemämme valinta määrittelee, minkä näistä mahdollisista tulevaisuuksista tulemme kokemaan. Syyskaudella uutena dramatisointina ja kanstaesityksenä esitettiin Graham Greenen Jutun loppu. Yhteistuotantoina ensi-iltaan saatettiin keväällä Anu Koskisen näytelmä Tältä planeetalta ja Reetta Honkakosken fyysinen teatteriesitys Pulpetti sekä syksyllä Sivuun ensemblen Pöytä on katettu -esityskokonaisuus ja Porttiteatterin Joulutarinoita.

KokoTeatterin 20-vuotissyntymäpäiviä juhlittiin monessa eri muodossa. Keväällä tarjosimme katsojillemme viikon ajan kehonhuoltoa, pidimme apurahaklinikkaa ammattitaiteilijoille ja toivotimme kaikki ikäkaimat, 1997 syntyneet nuoret ilmaislipuilla teatteriin koko vuoden ajan. Syntymäpäivänä 27.5, joka vietettiin juuri teatterin perustamispäivänä, vietimme gaalajuhlat, jossa nähtiin kurkistus jokaisen toimintavuoden johonkin esitykseen. Saimme tilaisuuteen puhumaan mm. Taideyliopiston rehtorin Jari Perkiömäen ja tuolloin vararehtorina toimineen Paula Tuovisen sekä Helsingin kaupungilta Stuba Nikulan. Taiteilijat läpi toimintavuosien juhlistivat gaalaa. Juhlavuoden erityiset tapahtumat mahdollisti Kordelinin säätiön 10.000 euron apuraha.

Kesällä 2017 KokoTeatteri ja Koko Jazz Club tuottivat yhdessä ensimmäisen Jazz Meets Theatre / Dance / Circus tapahtuman. Kansainvälinen työryhmä valmisti viikossa esityskokonaisuuden joka taltioitiin yleisön edessä. Samalla koko viikosta kuvattiin dokumentti. Jazz Meets toteutettiin SKR:n Uudenmaan maakuntarahason kärkihanke -rahoituksella. Tuotannon päävastuu oli Koko Jazzilla ja KokoTeatteri toimi yhteistuotantotahona.

Vuonna 2018 KokoTeatteri sai kantaesittää Helena Kallion aktivistinäytelmien trilogian toisen osan. Kallion käsikirjoittama ja ohjaama teos oli Tanssiva agitaattori. Näytelmä on ajankohtaisia kysymyksiä pyörittelevä esitys kahden anarkistin ja pakkovaltaan sopeutumattoman sivistyneen yksilön toiminnasta. Esitys palaa varhaisen naisliikkeen, työväenliikkeen, kansalaisaktivismin ja vallankumouksen unelmiin ja katsoo niiden peiliin tänään. Actionin päähenkilöt ovat Emma & Louise – Amerikan vaarallisin nainen, too-hot-to-handle Emma Goldman (1869−1940) ja Pariisin kommuunin johtotähti, eikö-sitä-mikään-pysäytä Louise Michel (1830 −1905). Mitä sitten, kun naiset saavat tarpeekseen neuvottelusta isän, jumalan, oikeusvaltion lankoja pitelevien vanhan liiton miesten, besserwisserien ja kaiken maailman all male panelien kanssa? Think – it’s not illegal yet. Goldmanin roolissa esiintyi Anna Veijalainen ja Michelin Metsälintu Pahkinen. Lisäksi mukana lavalla nähtiin pianisti Riitta Paakki.

Vuoden 2018 toimintaa varjosti tammikuun lopussa saatu tieto, että tilan omistaja halusi löytää paremmin maksavan vuokralaisen teatterin Hämeentien tiloihin ja ryhtyi esittelemään tiloja mahdollisille uusille vuokraajille. KokoTeatteri käytti keväällä 2018 paljon aikaa uusien tilojen löytämiseen. Potentiaalisia uusia tiloja löytyikin, mutta rakennuksen erillisyys ratkaisi. Neuvottelujen jälkeen kesäkuussa teatteri sopi uuden vuokrasopimuksen nykyiseen tilaansa. Vuokra kaksinkertaistuisi 1.1.2019 alkaen. Työrauhaa olisi 2023 vuoden loppuun saakka.

Tulevaan kustannusten nousuun varauduttiin paitsi hakemalla avustuksiin korotuksia, myös säästämällä puskuria. Rekrytointeja lykättiin. Lipunhintoja ei nostettu, mutta yhteistuotannoissa ja vierailuissa jouduttiin arvioimaan annettavia palveluita uudestaan. Juhlapalvelu laitettiin tuottamaan. Vuoden 2018 lopussa toimistoon saatiin työntekijä oppisopimusjärjestelyllä.

Kauden toinen kantaesitys, Broken Hearts Club, sai ensi-iltansa joulukuussa. Esitys valmistui työryhmän ja teatterin yhteistuotantona. Elina Aallon ja Sonja Sorvolan kirjoittama ja Anna Veijalaisen ohjaama musiikkiteatteriesitys käänsi onnelliset ja epäonniset rakastumiset päälaelleen, aloitti eroista ja eteni kohti huumaa.

Vuoden 2018 yhteistuotannoissa olivat vankilateatteria tekevät Taittuu ry ja Porttiteatteri sekä mielenterveyttä edistävä Taiteen Sulattamo. Teatterin harrastajia löytyi myös syksyn HIT-Helsingin Lude ja puremia esityksestä, jossa esiintyi mm. ikäihmisiä kuorossa, jolloin katsomme että tämäkin teos kuuluu ennen kaikkea soveltavalle puolelle tai esitykseksi, jolla on yleisötyöllisiä arvoja.

Taiteellista teatteria yhteistuotantona tuotettiin Sivuun Ensemblen kanssa keväällä, kun KokoTeatterilla ensi-iltansa 2017 puolella saanut Pöytä on katettu esityskokonaisuus sai lisäesityksiä. Syksyllä yhteistuotantona valmistui Eeva Litmasen sukutarina Valmiina muistamaan, jonka työryhmä koostui teatteri- ja musiikkialan ammattilaisista.

Vuonna 2019 ohjelmistoa rakennettiin aikaisemmin ensi-iltansa saaneiden esitysten ympärille. Omaa ohjelmistoa olivat Broksen Hearts Club ja Constellations. Lisäksi yhteistuotantona työryhmien kanssa tuotiin ensi-iltaan mm. Natalil Lintalan Kulissit kaatuu, joka on rohkean omakohtainen selviytymistarina alkoholismin ikeen alta.

Vuoden 2019 uusi oma kotimainen kantaesitys oli Luksusmuijat II – feministinen utopiaristeily. Luksusmuijat Ansku ja Pinsku johdattavat yleisönsä ikimuistoiselle tyky-risteilylle, jonka he toteuttavat riemastuttavalla röyhkeydellä omilla metodeillaan. Risteilyllä koetaan merirosvoseikkailuja, aikamatkaillaan Intiaan varhaisten feministikirjailijoiden jalanjäljille sekä seilataan Utopian merta Titanicin laivalla, josta Jack heitetään tarpeettomana mereen ja veisataan karaokessa yleisön valitsemaa suosikkikipaletta.

KokoTeatteri teki vuonna 2019 kolme yhteistyötapahtumaa Koko Jazz Clubin kanssa. International Jazz Day Party: Movie & Jazz tapahtumassa järjestettiin yhteistyönä valmistuneen lyhytelokuva Ylä-Savo:n Helsingin ensi-ilta kansainvälisenä jazzin päivänä 30.4.2019. Elokuvaprojektin pääyhteistyökumppani oli Koko Jazz Club Iisalmi kannatusyhdistys ry.

Kokoperheen Äitienpäiväkonsertti, jonka suunnittelusta vastasi tanssija Inka Tiitinen. Solisteina esiintyivät Tiitinen sekä Anna-Maija Jalkanen. Orkesterissa soittivat Arttu Takalo (vibes), Timo Hirvonen (basso) sekä Jussi Lehtonen (rummut). Uusia lastenlauluja sisältäneen esityksellisen konsertin ohjasi Anna Veijalainen. Esitys nähtiin 12.5.2019.

Heinäkuussa 2019 KokoTeatteri oli osatuottajana toista kertaa järjestettävässä Jazz Meets Theatre / Dance / Circus -tapahtumassa. Ensimmäisen kerran 2017 nähdyn konseptin mukaisesti teosta suunniteltiin ja harjoiteltiin viikon ajan, jonka lopuksi ryhmä esitti yleisölle esityksen, joka samlla taltioitiin. Improvisointi toimi liimana taidemuotojen kohtaamisessa, jossa traditiot hakivat toisistaan eroja ja samankaltaisuuksia. Teatterin sanattomia tarinoita kuljettava ryhmä loi kaksi tuntia kestävän uniikin fantasian.

Tapahtuman valmistamisen mahdollisti Suomen Kulttuurirahaston 20.000 euron kohdeapuraha, joka myönnettiin Koko Jazzin Kannatusyhdistykselle.

Vuosi 2020 oli koronan vuoksi erityislaatuinen. Kuten kaikkialla muuallakin, KokoTeatterilla laitettiin ovet kiinni maaliskuun lopussa ensimmäisten rajoitusten astuttua voimaan. Koronakevään aikana työntekijät siirtyivät etätöihin, rekrytointeja lykättiin ja aikatauluja laadittiin moneen kertaan uudestaan. Pystyimme kuitenkin tuottamaan teatterin sosiaalisen median kanavien kautta erilaista korvaavaa ohjelmaa, kuten Facebook live -lähetyksiä kansainvälisinä teatterin- ja tanssin päivinä. Mesenaatin kauttaloimme tukikampanjan, jossa myimme 10€ kannatusmaksua vastaan oikeuksia katsella teatterin aiempien vuosien teoksia taltioina. Näihin taltioihin liittyi arkistojen avaamista yleisölle myös tekstien ja kuvamateriaalin kautta. Sulkukevään aikana loimme KokoZine -lehden, joka markkinoi ja avarsi taustoja niin esityksistä, taiteilijoista kuin teatterin toiminnasta. Lehden ensimmäinen numero ilmestyi heinäkuussa 2020.

Kevään aikana tapahtui kulissien takana paljon. Uudistimme nettisivuja, digitoimme kuvia ja videoita vuosien varrelta, järjestelimme arkistoja ja teimme teatteria netissä näkyväksi. Alan ammattilehti tilasi teatterinjohtajalta korona-ajan päiväkirjan. Työntekijät valmistivat omasta arjestaan ja työnsä tekemisestä videopäiväkirjoja. Saimme paljon positiivista palautetta. Monet alan ihmiset eri puolilta Suomea kertoivat saaneensa voimaa seuratessaan toimiamme. Kesällä avasimme ovet heti 1.6.2020 kun se oli mahdollista.
Rajoitukset rajasivat yleisön aluksi 45 katsojaan ja myöhemmin kesäkuussa nostimme sen tiukkojen rajojen noustua 500 katsojaan, 75 katsojaan. Teatterin ohjelmistossa jatkoi Nostalgia ja uutena yhteistuotantona näyttelijä Timo Tuomisen Brel -konsertit. Ovien avaaminen sulun jälkeen herätti paljon kiinnostusta ja sitä todistivat myös uutiskamerat. Tilan puhtauteen ja hygieniaan panostettiin huomattavasti, uusia asiakaspalvelijoita palkattiin ohjaamaan yleisöä ja tarjoilemaan heille pöytiin. Tartuntaketjuilta vältyimme täysin ja yleisö tunsi olonsa turvalliseksi. Järjestöjen sekä ammattitoimijoiden yhteistoiminnassa teatterinjohtaja osallistui alan korkeimman tasonturvallisuusryhmään, joka valmisti alan ohjeet koronaturvallisen toiminnan takaamiseksi.

KokoTeatterillakin järjesteltiin katsomoratkaisut niin, että yleisön edustajilla oli runsaasti omaa henkilökohtaista tilaa. Syksyn pääteokseen, Helena Kallion Aktivistinäytelmä 3:n, paikkaluku rajoitettiin 60 katsomopaikkaan. Maskien käyttöä suositeltiin vahvasti. Syksyllä toimintaa mukautettiin rajoitusten kiristymiseen. Kun esitystoiminta taas kiellettiin, KokoTeatterilla oli joulukuussa 2020 Hakaniemen kauppahallissa info ja myyntipiste, jossa myytiin lahjakortteja, levyjä ja kirjoja.

Vuonna 2020 täytettiin lukemattomia kyselyitä, laadittiin laskelmia ja skenaarioita, aikataulutettiin uudestaan ja uudestaan, haettiin avutuksia, erityisavustuksia ja korona-avustuksia. Paperityön määrä kasvoi maksimaalisesti. Ilman osaavaa henkilökuntaa KokoTeatteri olisi kärsinyt mittavien tappioiden vuoksi. Opetus- ja kulttuuriministeriön koronatukien myötä vuoden 2020 tilinpäätös osoittaa tilikauden tulokseksi 0€.

KokoTeatterin ohjelmisto 2020 oli korkeatasoinen ja syvällisesti ajankohtainen. Teatterin lisäksi taidemuodot kuten tanssi, musiikki ja visuaaliset taiteet olivat vahvasti edustettuina. KokoTeatterin taiteellinen linjaus on monitaiteellinen ja moniarvoinen. Kuluneen vuoden esitysten aiheet, kuten rodullitettujen historia, naisiin kohdistuva väkivalta, riippuvuuksista kärsivät ja heidän läheisensä, toimittajien murhat tai äärioikeiston nousu tarjoavat yhteiskunnallemme peilin, johon katsoa. Teemat kehityksestä, yhdenvertaisuudesta ja empatian lisäämisestä katsovat takaisin. Taiteilijat haluavat tehdä kannanottoja suhteessa nykymaailmaan ja kohdistaa huomion valokeilan ihmiseen tämän todellisuuden keskellä.